"EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ  - TAI SIIS KUULOSTA"


Pienen hiljaiselon jälkeen Nannankainen alias NannaK palaa musakirjoittelunsa pariin. Edelleenkin toivoen hankkivansa joskus itselleen oman pikkuläppärin, jolla tämä hommakin olisi tehty kirjoittajalle niin paljon helpommaksi. Vaan nytpä lopetetaan tällainen valittelu - jos tätä haluaa intohimoisesti tehdä, niin luulisi kirjoittelun olevan pienten uhrausten arvoista.


Tarpeellisten itserohkaisujeni jälkeen ja NME-radio taustalla ulvoen (David Holmes: Holy Pictures - jollain sairaalla tavalla pidän tuosta kähisijästä) voinkin siirtyä ruotimaan Arcade Firen debyyttialbumia Funeral, johon olen tässä parin päivän ajan tutustunut. Sarjassamme "en-ole-ikinä-ehtinyt-tutustua-eikä-ole-paljoa-edes-kiinnostanut  -bändi on siis kyseessä. Tiedän, että tässä on bändi ja debyytti, joka on kehuttu kriitoikoiden suitsuttamana maasta taivaisiin.

Mutta, suoraan sanottuna, ei hyvältä näytä - tai siis kuulosta, kun korviini soljuu kuudennen kappaleen, Crown of loven itkuiset sulosävelet: If you still want me / please forgive me. Tajuan kyllä, että ei tämä huonoa ole, ei todellakaan - luovalla tavalla soitettua 15-jäsenisen orkesterin depressiivistaidokkuutta esitellään 50-minuuttisen ajan. En saa kuitenkaan levystä kiinni. Poljento tuntuu laahaavalta, kuorolaulantakin tuntuu häiritsevältä turhalta melulta paikoitellen. Olen lähes masentunut siitä tiedosta, että Blender ja The Guardian ovat antaneet tälle läpyskälle ***** kokonaista tähteä. Rolling Stonekin neljä! Pyrkimyksenäni on kuitenkin aina ymmärtää näin yleistä mielipidettä, vaikka en siihen itse lopulta päästyisikään.

Yhtäkkiä tulee (puolittainen) ymmärrys - se tulee kahdeksannen biisin kohdalla - Halti. Nainen laulaa eteerisesti. Tajuan, ettei tämän musiikin tarvitse olla mikään piritysruiskeäänivallia, vaan "ainoastaan" suuria tunteita ja viulujen pauhunaa. Sitä tämä on. En saanut siltikään mitään elämää suurempia kicksejä tästä. Vielä. Katsotaan parin päivän päästä. Levyn loppupää onnistui kuitenkin vakuuttamaan lupaavalla tavalla.


***PÄIVÄN MOSHAUS***

Hei!  Kanye West on kunnostautunut popin saralla! Hyvä Jumala, tätähän on (pelottaa myöntää) jopa odotettukin hiljaa omassa mielessä ainakin. Pop-eepokseksikin tätä on jo ehditty kutsua Rumban uusimmassa numerossa. Kanye Westin Love lockdown onkin ehtinyt soimaan ainakin YleX:n taajuuksilla - jonne monet ovat varmasti eksyneet useammankin kerran, mutta eivät kehtaa myöntää sitä. Rumpukoneet toimivat ja, elektroninen Kanye vibaääni sopii hyvin tähän yllättävän rauhalliseen mutta tanssittavaan kappaleeseen.