Heipä hei, pitkästä aikaa,
edellisestä kirjoituksestani on mennyt luvattoman paljon aikaa! Mutta tällä kertaa annan itselleni anteeksi, onhan tässä ollut liikaa opiskelustressiä - mutta nyt ne pahimmat ovat vähäksi aikaa ohi!

Useimmat ovat jo kyllästyneet termiin "kertakäyttömusiikki" ja siihen liittyviin kliseisiin - ylituotettua hittikamaa, etc. Mutta toisaalta, kyllähän silläkin musiikilla on oma arvonsa. Nimittäin juuri se hetki. Onhan sekin jo saavutus, että onnistuu koskettamaan kuuntelijaa -  "Tää on aika makee, mennäänkö tanssii?" - toteaa joku discossa. Tietenkin ollaan jo jollain aivan muulla tasolla, kun musiikki vaatii monta kuuntelukertaa. Mutta onko se musiikki sitten parempaa, josta saa ensimmäisellä kerralla jo hirveät kicksit vai se josta ei oikein saa mitään irti ensimmäisellä kerralla, mutta jos vain kestää muutaman kuuntelukerran, niin palkkio on edellistä suurempi? Riippuu varmastikin henkilöstä, mutta tietenkin se olisi hienoa, jos jo ensimmäisellä kerralla saisi jotain, ettei tule ohitettua laadukkaita bändejä. Näin meinasi minulla k
äydä The Clashin, Musen ja Nirvanan kohdalla. Oletan, että kaikki on kiinni mielialasta, eikä todellakaan musiikin vaikeasta avautuvuudesta (nuokin bändit tuossa ylhäälläovat hyviä esimerkkejä siitä!)                                                                               

Molly Grows Up on aliarvostettu turkulainen yhtye. Bändi heitti keikan Tamperee
n Klubilla viime torstaina, ja mitä biisejä! Itse odotan aivan innoissani yhtyeen joulukuun keikkaa ja uutta lättyä. Nirvanamaista menoa!

Jälkikirjoitus: Maija Vilkkumaan uusin materiaali ei ainakaan NannaK:ta ole onnistunut täysin vakuuttamaan. Ehkä tämäkin vaatii enemmän kuuntelukertoja. Sirkus  ja Sä kuolet ovat jo paremmasta päästä, mutta Luokkakokous ja Monopolii... Kuuntele itse ja liitä jatkeeksi tänne mielipiteesi!