Heipä hei,
en olisi uskonut itsestäni, että menen katsomaan uusinta teinivillityselokuvaa - Twilight - Houkutusta, mutta meninpä nyt. Turha sitä on selitellä, tehty mikä tehty. Heh, enkä kadu katsomista, en todellakaan. Monet hauskat hetket olisi menetetty, jos en olisi ollut Plevna nro neljässä. Nimittäin tahaton huumori oli varsin taitavaa - onhan sekin taito saada salillinen ihmisiä nauramaan, vaikkakaan kohtaukset eivät olleet semmoisiksi tarkoitettu. Mutta melodramaattinen vampyyritarina ei olekaan sitä kaikkein uskottavinta päätä. Tarina oli kuitenkin koskettava jollain sairaalla tavalla! En ymmärrä itseänikään, kun olen näin ihastunut tahattoman komiikan elokuvaan!

 Joka tapauksessa musiikki yllätti iloisesti - sitä kun oli moneen otteeseen kuvailtu teini-soundtrackiksikin. No, ehkä näin, mutta hyviä kappaleitahan sieltä löytyi. Esimerkiksi Musen Supermassive black hole sopi kuin nakutettu baseball-kohtaukseen. Yllätyksenä tuli vielä Radioheadin uusimmalta napattu 15 step. Hieno homma. Paramoren Decodekin on viiltävä kertosäkeessä... Kyllä, sanon näin.